Sosiaalinen media kehittyy niin nopeasti, että tilanteesta on välillä vaikea pysyä perillä. Sen vuoksi on hyvä aika ajoin pysähtyä ja katsoa tarkemmin, missä mennään. Muutoksia tapahtuu niin palveluiden suosioissa kuin käyttäjien asenteissa ja toiminnassa.

Alla lyhyt tilannekatsaus, jossa muutoksia tarkastellaan mm. Facebookin, Twitterin, somen yrityskäytön ja suomalaisten netinkäytön kannalta.

Avaa esitys SlideSharessa

Kokosin tähän muutaman ajatuksen, joilla voi yrittää rationalisoida sosiaalisen median palveluiden parissa kulutettua aikaa. Näiden vinkkien tarkoitus on auttaa saamaan somesta ilo ja hyöty irti, ilman, että se syö aikaa ja keskittymistä liikaa.

 1.     Yritä keskittyä

Heräsin suhteellisen myöhään ilmiöön, että suomalaisten kännykät ovat vanhoja ja lähes kaikki Nokioita. Maailmalla yleisempi kytkykauppa lienee kierrättänyt kalustoa nopeammin. Suomessa puhelimia käytetään soittamiseen, tekstailuun ja sähköpostin lukemiseen. Kuviakin otetaan, mutta ne eivät leviä sieltä sosiaaliseen mediaan. Vaihtoehtoja tuntuu välillä olevan vain kaksi - isänmaalle lojaalien Nokia tai edelläkävijöiden iPhone. Kaikki iPhone-aiheet on kaluttu loppuun varmasti jo vuosia sitten. Rohkenen silti tehdä fiilispohjalta kepeän erittelyn iPhonen viidestä hämmästyttävän hyvästä ja  viidestä hämmentävän huonosta puolesta verrattuna vanhan kunnon Nokiaan, joissa oli numeronäppäimet. Kyseessä ei ole syvällinen teknologinen analyysi, vaan peruskäyttäjän näkökulma.

 iPhonen hämmästyttävän huonot puolet (korjatkaa, jos olen väärässä):

  1. Jos siis haluat kuvia tietokoneelle, joudut kiinnittämään puhelimen usb-johdolla tietokoneeseen (ellet halua käyttää sähköpostia, tms. muita vippaskonsteja). Nokian puhelimissa langaton kuvien siirto itsestäänselvyys. Iphonessa on kyllä bluetooth internetjako, mutta se toimii vain harvoin.

 Kirjoitus on julkaistu Pohjolan Sanomien pääkirjoitussivulla 17.3.10 

Ensimmäiset suomalaiset edeltäkävijät  ovat olleet Facebookissa kolmisen vuotta. Maailmalla  palvelun käyttäjiä on 350 miljoonaa.  Kaikki eivät mene Facebookiin koskaan, mutta lähes jokaisella on siitä mielipide. 1,5 miljoonan suomalaisen käyttämän Facebookin rinnalla on totuttu mainitsemaan eräänlaisena aisaparina Twitter. Mikä tämä Facebookin "haastaja" oikein sitten on? Facebook on ollut hämmentävän suuri ja nopea ilmiö. Twitterin suosio ei ole maassamme lähelläkään Facebookin lukuja, mutta tunnettu sen nimi kuitenkin on.

Tämä blogikirjoitus notkui kovalevylläni useamman päivän. Epäilin julkaista tämän, koska n. 50 yhteistyökumppaniani työskentelee jonkin vastaavan hubin parissa ja kaikki suuttuvat minulle tämän luettuaan. Karistin kuitenkin tuon ajatuksen ja luotan siihen, että väki itse tietää milloin on tekemässä jotain todellista ja milloin fuulataan.

Täytyy heti kärkeen todeta, arvostan suuresti idearikkaita ihmisiä, organisaatioita ja valtioita. Enemmän kuitenkin kaipaisin tekijöitä, jotka myös  muuttavat ideat toteutuksiksi ja tuloksiksi. Jokaista ideaa ei tulekaan toteuttaa, mutta ehdottomasti enemmän, mitä niitä kuulee päivittäin. Moni toteutus ei edes vaatisi paljoa. Ei kai ideoilla muuten ole mitään väliä? Yhteisiä tavoitteita tukevat ideat tulee toteuttaa. Suomen "tietoyhteiskunnastakin" on raflaavia ideoita ja visioita, mutta YK:n selvityksen mukaan Suomi on e-demokratia vertailussa sijalla 43. yhdessä Hondurasin, Singaporen ja Mongolian kanssa. Suomen luova maine on koetuksella.

 Ideanikkarin mielestä nykytilanne on huono ja asia voitaisiin parantaa ideoiden  kuvaamalla ratkaisulla. Kun ideointipalaverin pullat ovat syöty ja palaveri päättyy, taputetaan toisia olalle ikään kuin merkiksi, että työ ideoiden toteuttamiseksi voisi alkaa. Idean heittäjällä ei ole itse työprosessiin mitään tarvetta osallistua, hänhän on antanut jo ”lahjan” kumppaneilleen idean muodossa. Pahimmassa tapauksessa kaikki taputtavat toisiaan olalle.

 En halua kirjoituksellani vetää töpseliä idealampusta, vaan kannustaa siihen, että itse kenenkin meistä on useammin mentävä ideoinnin epämukavuusalueelle. Enkä tarkoita nyt sitä, että joutuisi tekemään raskasta työtä tai ylityötä, vaan tekemään jotain, mitä ei ole ennen tehnyt tai ajateltava uudella tavalla.

Kirjoittaja Antti Haase/ Kehityspäällikkö Kemi-Tornion amk Kauppa ja kulttuuri 

Osallistuin syykuussa 2009 Nordisk Panoramassa järjestettyyn Open Source Cinema Clinic:aan. Haimme klinikkaan Mopaali -hankkeessakin kehitellyllä Lönnrot 2017 nettialustallamme ja pääsimme mukaan neljän muun pohjoismaisen projektin kanssa. Klinikan vetivät Open Source Cinema –konseptin kehittäneet kanadalaiset Daniel Cross and Brett Gaylor EyeSteelFilms:stä.

Olen itse suhteellisen aktiivinen Twitterin käyttäjä ja pidän palvelua suurena mahdollisuutena. Olen kuitenkin pohtinut, miksi Twitter ei ole päässyt ansaitsemaansa imuun Suomessa.

Tavallinen tarina Twitterin käyttöönotossa on se, että henkilö kyllä rekisteröityy ja luo profiilin Twitteriin, mutta kyllästyy siihen pian. Vain osasta tulee Twitterin aktiivisia käyttäjiä. Monien  on vaikea ymmärtää palvelun logiikkaa. Yhtäläisyyksiä Facebookiin etsitään, mutta Twitter ei ole samanlainen. Kavereitakaan ei löydy ja lisäksi RT, @, # häkkyrät hämmentävät. Tämäkö on nyt  räjähdysmäisen suosittu moderni amerikkalainen sosiaalisen median palvelu? Tällainen kysymys nousee käyttäjän mieleen.

Kirjoittanut Ari Alm, KTamk:n viestinnän yliopettaja

Me suomalaiset luotamme yhteiskunnallisiin instituutioihin kuten poliisiin ja puolustusvoimiin.  Neljäs valtiomahti tiedotusvälineet ovat nauttineet luottamuksestamme vain valikoidusti. Varsinkin Ylen uutisiin on uskottu (95%) kuin vuoreen. Kun taas lehdistöön, esimerkiksi sen lippulaiva Hesariin, on luottanut vain kaksi kolmesta suomalaisesta.

Mediatalojen toiminnan legitimiteetissä on tapahtunut Yleä ja maakuntalehtiä myöten drastinen muutos. Taloudellisuuden, tuottavuuden ja tehokkuuden arvot ovat selättäneet perinteiset ideologis-väritteiset arvoperusteet mediabisneksessä ja kilpailussa. Siitä huolimatta oikealle tiedostusvälineelle on yhä välttämättömyys hyvän lehtimiestavan mukainen eettinen toiminta. Sillä ansaitaan lukijoiden luottamus ja maine.