Tämä blogikirjoitus notkui kovalevylläni useamman päivän. Epäilin julkaista tämän, koska n. 50 yhteistyökumppaniani työskentelee jonkin vastaavan hubin parissa ja kaikki suuttuvat minulle tämän luettuaan. Karistin kuitenkin tuon ajatuksen ja luotan siihen, että väki itse tietää milloin on tekemässä jotain todellista ja milloin fuulataan.

Ilmassa on nyt jotain samaa kuin aikana, jolloin digitv:n tuloa rummutettiin. Digitv tuntui olevan ratkaisu lähes kaikkeen, luovilla katsojaa osallistavilla toiminnoilla ei tuntunut olevan mitään rajaa. Teknologiset reunaehdot tai katsojan saama todellinen lisäarvo ei ollut niin tärkeää. Sitten Digitv lopulta  tuli ja se oli lähes täysin samanlainen kuin analoginenkin. Pari kanavaa tuli toki lisää.

Jotain samaa on nähtävissä siinä, kun projektin, yrityksen tai organisaation yhteistä sosiaalisen mediaan perustuvaa, web 2.0 "keskusta tai multimedia hubia" ideoidaan. Suunnittelutiimiin saattaa kuulua kymmeniä henkilöitä useista eri maista. Kaikkien visiot tuntuvat generoiden sulautuvan yhdeksi  luovaksi nettikonseptiksi ja  kaikki ovat yhtä mieltä, tämä alusta ratkaisee lähes hankkeen haasteet ja tuo tarvittavat tulokset. Uuden alustan mahdollistamassa virtuaalisessa universumissa verkostoidutaan, opitaan, pidetään kokouksia, kerätään palautetta, tilastoa ja osaajarekistereitä, tehdään yhteistyötä ja kaikki tieto varastoidaan sinne. Collaborativive social media platform sisältää paljon myös videoiden ja multimedian käyttöä. Alustalla on  voi olla myös erityisiä toimintoja, esimerkiksi yhteisöllinen videoiden tai animaatioiden työstömahdollisuus. Kaikki tämä tapahtuu lisäksi jotenkin automaattisesti eikä kenenkään tarvitse tehdä paljoa.

Hankkeet etenevät ja vuosi tai pari kuluu. Vaikka kaiken piti perustua avoimeen lähdekoodiin ja olla edullista, multimediahub valmistuu vasta sekavan, pitkän ja kalliin koodailuprojektin jälkeen. Internetin kehitys on yleensä ehtinyt lähteä tänä aikana jo uudelle ballistiselle radalleen.  Mullistavaksi mainittu alusta ja virtuaalinen universumi sisältää profiilinluomistoiminnon, keskustelupalstan, materiaalipankin ja blogin. Toimintoja, joita oppilaitosten paljon käyttämät Webct tai Moodle ovat tarjonneet enemmän tai vähemmän kymmenen vuotta.

Pahimmassa tapauksessa  Sosiaalisen hubin sisällöllinen lopputulema on se, että harva luo profiilia, keskustelupalstalla on vain koodaajan ja projektipäällikön testikirjoitukset, kukaan ei toimita tai lataa materiaalia saati bloggaa. Alustan piti sisältää myös paljon videoita, mutta niitä ei tullut, koska huomattiin, että kuvaaminen tai suorat lähetykset olivat liian iso tai vaikea ja kallis prosessi. Kevyitä kännyvideoita toki olisi voinut tehdä, mutta kukaan ei halunnut häpäistä itseään esiintymällä tai kuvaamalla. Ihmisillä oli "muutakin tekemistä" ja "kiire". Lisäksi kamerassa oli jokin "toiminto, joka esti kuvaamisen tai nettiin lataamisen". Vanhaa 2000-luvulta periytyvää tietopankkiajattelua yritetään nimetä uudestaan "social media collaborative platform hubiksi", joka toimii automaattisesti, ilman että ihmisten tarvitsee laittaa työaikaa siihen osallistumiseen.

 Jos Intran keskustelupalstaa ja blogia  käytettiin vain pari kertaa, miksi sisällöntuotanto lähtisi vauhtiin  uuden alustan myötä? Kokonaisen toimintakulttuurin on muututtava "Tiedon panttaaminen ja  sen murusina jakaminen on valtaa" -kulttuurista  "Toisia auttavan tiedon jakaminen on valtaa" -kulttuuriin. Ehkä parhaat some-alustat ja niiden käyttöönottoprosessi voisivat kannustaa tähän? Jakaminen tapahtuu juuri niiden kautta, aivan kuten tapahtuu parhaillaan Twitterissä. Ihmiset jakavat hyvillä mielin viimeisintä tietoa  jopa pahimmille kilpailjoilleen. Tämä tapahtuu siksi, koska se on Twitterin henki.

Ehkä olen tullut kyyniseksi, koska en innostu tekeillä olevista collaborative social media -hubeista, vaan mietin mitä vikaa oli Twitterissä, Facebookissa, Worldperssiss, Bloggerissa tai Elgg:issä, niitä ei edes testattu, vaan haluttiin ostaa sata kiloa sosiaalista mediaa ja alkaa rakentamaan "Collaborative  interactive multimedia social media hubia" (joka toimii myös mobiilisti).

Epäonnistua tietysti saa ja rohkea pitää olla, mutta seksikkäillä käsitteillä sumuttaminen ja fuulaaminen ärsyttää. Tarkoitukseni on tuoda tähän innostukseen hyppysellinen kriittistä näkemystä. Toisaalta, koska tällaisia uutisia kuulee viikoittain, välillä päivittäin, jonkun on pakko lopulta onnistua hyvin ja tehtävä todellinen läpimurtokin.  Yksi tällainen on Rautasillan alullepanema FRIENDTREPRENEUR -konsepti.

Alustojen oltava käytettävyydeltään helppoja, käyttäjien on oltava myötämielisiä sitä käyttämään ja heillä on siihen myös aikaa. Palvelulle tulisi olla myös sisällöllinen, tekninen tuki ja sen käyttöä on johdettava. Alustan käytöllä  on oltava aito päivittäinen tarkoitus, tarve ja tavoite ja alustan on sovelluttava siihen. Alustojen tulee olla aidosti tarvelähtöisiä, tuotava jotakin lisäarvoa käyttäjälleen, (sen lisäksi, että ne tuovat meriitin niiden luojalle).  Täytyy myöntää, että haasteita riittää.  

Jos lapsi ei leikkinyt vuosimallin vuonna 01 ostetulla  Afrikan tähdellä, miksi se leikkisi saman pelin 2010 vuosimallilla, joka tuodaan seuraavana päivänä. Välineiden ja lelujen sijaan tulisi satsata uusiin leikkeihin, hyväntuuliseen leikki-ilmapiiriin, siihen että on aikaa leikkiä ja että leikkiin ylipäätänsä ryhdytään. Sen sijaan, että todettaisiin nyt meillä on tämäkin peli tai, että meille on kohta tulossa taas aivan uusi peli.