Täytyy heti kärkeen todeta, arvostan suuresti idearikkaita ihmisiä, organisaatioita ja valtioita. Enemmän kuitenkin kaipaisin tekijöitä, jotka myös  muuttavat ideat toteutuksiksi ja tuloksiksi. Jokaista ideaa ei tulekaan toteuttaa, mutta ehdottomasti enemmän, mitä niitä kuulee päivittäin. Moni toteutus ei edes vaatisi paljoa. Ei kai ideoilla muuten ole mitään väliä? Yhteisiä tavoitteita tukevat ideat tulee toteuttaa. Suomen "tietoyhteiskunnastakin" on raflaavia ideoita ja visioita, mutta YK:n selvityksen mukaan Suomi on e-demokratia vertailussa sijalla 43. yhdessä Hondurasin, Singaporen ja Mongolian kanssa. Suomen luova maine on koetuksella.

 Ideanikkarin mielestä nykytilanne on huono ja asia voitaisiin parantaa ideoiden  kuvaamalla ratkaisulla. Kun ideointipalaverin pullat ovat syöty ja palaveri päättyy, taputetaan toisia olalle ikään kuin merkiksi, että työ ideoiden toteuttamiseksi voisi alkaa. Idean heittäjällä ei ole itse työprosessiin mitään tarvetta osallistua, hänhän on antanut jo ”lahjan” kumppaneilleen idean muodossa. Pahimmassa tapauksessa kaikki taputtavat toisiaan olalle.

 En halua kirjoituksellani vetää töpseliä idealampusta, vaan kannustaa siihen, että itse kenenkin meistä on useammin mentävä ideoinnin epämukavuusalueelle. Enkä tarkoita nyt sitä, että joutuisi tekemään raskasta työtä tai ylityötä, vaan tekemään jotain, mitä ei ole ennen tehnyt tai ajateltava uudella tavalla.

 Ensimmäiset ideat tulevat lopulta helposti. Idean toteutumista estävät kuitenkin monet ongelmat. Näiden ongelmien ratkaisuun tarvitaankin sitten enemmän vaivaa, aikaa ja myös rahaa.

 Jos esimerkiksi Suomen tietoyhteiskuntakehitys halutaan takaisin länsimaiselle tasolle, on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Jos nettiäänestys halutaan, se pitää toteuttaa. Jos sosiaalinen media halutaan osaksi organisaation viestintää, se täytyy ottaa osaksi sitä. Kaikki ei tapahdu sekunnissa, mutta jonkun on vietävä asioita eteenpäin kohti toteutumista ja raivattava ongelmat sen tieltä. Se ei onnistu, jos kaikki vain visioivat, ideoivat tai muuten asettavat itsensä (vain) henkisen johtajan asemaan harjoittelijasta toimitusjohtajaan ja ministeristä maakuntalehden tekstailijaan.  

 Suunnitelma tai selvitys on jo hyvä alku, muttei silläkään tee mitään ilman toteutumista. Innovatiivisuus ja luovuus on pitkäjänteistä työtä, tuloksia ja toteutumista, ei pelkästään hyviä ideoita. Aikaansaavia tekijöitä on alettava arvostamaan kaikin puolin enemmän, ei vain raflaavaa innovaatio-läppää ja seminaari-filosofeja. Luovuus ei ole pullansyöntiä ja seminaareja, vaan työtä epämukavuusalueella - jotain uutta mitä ei ole aikaisemmin tehnyt.

 Kirjoittaja on Mopaali-hankkeen  projektipäällikkö

 PS: otsikko on itseironinen.